Seek not to change the world, but choose to change your mind about the world.
What you see reflects your thinking. And your thinking but reflects your choice of what you want to see.
A Course in Miracles
Älä yritä muuttaa maailmaa, muuta mieluummin ajatuksesi maailmasta.
Se mitä näet, heijastelee vain omia ajatuksiasi. Ja ajatuksesi heijastavat vain sitä, mitä sinä valitset haluavasi nähdä.
(Oma vapaa suomennokseni)
elokuu 27, 2008 at 12:33 ap
Hmm, kutsuvatkohan kognitiivisen psykologian kannattajat tätä Neisserin havaintokehäksi…
elokuu 27, 2008 at 9:03 ap
Minun
Totta, siksihän tuota todellakin taidetaan kutsua.
elokuu 28, 2008 at 1:35 ip
Paradoksaalista kyllä, myös itsensä muuttaminen muuttaa maailmaa.
elokuu 28, 2008 at 2:40 ip
January85
Niin, oikeastaan tämän oivaltaminen on jo erittäin ratkaiseva mielen muutos. Oikeastaan ainut joka tarvitaan.
elokuu 30, 2008 at 1:20 ip
Jäin miettimään tätä ja palasin tänne. Tuo on paljon sanottu, mutta olen kyllä jonkinverran lukenut siitä – koko tämä havaintomaailma voi haipyä oikealla … jollakin. Joten en pohtinut sitä filosofisesti, vaan käytännöllisesti omaan kokemukseen nojautuen, mutta en täysin tiedä mitä haluat sanoa, koska ajatteluakin on monen tasoista – vaikka ajatustenvirta olisi pysähdyksissä, joku kokemusmaailma säilyy silti, johon suhtautuu havaintojaan käsityskyvyllään seuraten. Tämä on mielestäni välttämätöntä. Sitten on alitajuista kokemista ja hautomista. On myös välitöntä oivaltamista, jota kaiketi intuitioksi kutsutaan. Luovuus on ajattelussa ihan omanlaisensa virta. Jos haluat tällä sitaatilla viitata ns. ajatustenvirtaan, se on mahdollista mielestäni lähinnä lopettaa, koska se on koneenomaista ja vähiten meidän pohjimmaista itseämme, mutta se vie helposti mukanaan ja on usein kuitenkin vähiten hallittavissa. Sen taustalla ovat asenteet ja niitä voi tarkastella, tutkiskella ja muuttaa. Niissä näen henkilökohtaisesti hedelmällisimmän kasvualustan maailman parantamiseen. Esim. perusasenne toisiin ihmisiin, onko se suopea vai luotaantyöntävä. Itse huomaan lankeavani toistamiseen sellaisiin asenteisiin kuin arkuus muita kohtaan, mikä herää herkästi ja on ehdollistunut minuun jo lapsesta sekä kyllästyminen esim. kotiini ja lähimetsiin. Vaikken ajattelisi näitä, ne vaikuttavat havaintoihini: ärtyneen ihmisen seurassa helposti vain vaikenen ja välttelen, lehtivihreä usein tympäisee puutarhassani ja kotini samat tapetit. En todellakaan silloin nauti elämästä, joten tehtävää riittää itsessä.
elokuu 30, 2008 at 1:32 ip
Marja,
Se ei tarkoita, että havainto maailma häipyy. Se tarkoittaa sitä, että todellakin ymmärtää, kuinka ne omat ennakkokäsitykset ja opitut asenteet heijastuvat siihen. Kun mieli on puhdas tuollaisista rajoista, niin se heijastelee todellista maailmaa, sitä ei oman mielen rajallisuus rajoita. Ja monesti voi äkkiseltään kuullostaa oudolta, että me todella halutaankin nähdä niin paljon negatiivista, mutta kun asiaa miettii hiukan tarkemmin, huomaa, että sitä oikeastaan välillä ihan nauttii joiden epäkohtien näkemisestä, omassa tai toisten elämässä.
Sitä ajatuspuuroa joka mielessä velloo ei välttämättä saa täysin pysäytettyä, oikeastaan mitä ainoastaa tarvitaan on se, että siihen ei reakoi mitenkään, että sen ymmärtää täysin omaksi subjektiiviseksi käsitykseksi. Voi siirtyä ikäänkuin itsensä tarkkailijaksi. Se on se todellinen minä ja sen havainnot ovat vapaita tuosta mieleen samaistumisesta.