Mulla on ollut luovuus lähes täysin kateissa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta en ole viime aikoina saanut juuri mitään aikaiseksi. Ajatukset pyörii nyt ihan toisaalla. Koti on jäänyt hiukan rempalleen, sisustus ja puutarha saavat nyt odottaa. Elämääni varjostaa kaksi surullista asiaa, jotka väkisinkin heittävät tummat varjot.

Nuo asiat ovat kuitenkin sellaisia, että en voi tehdä paljoakaan niiden suhteen. Oikeastaan en mitään. Mutta surulliset asiat omassa elämässä  jotenkin tekee empaattisemmaksi myös muita kohtaan. Silloin tulee miettineeksi myös niitä monia muita ihmisiä, jotka tällä hetkellä kamppailee surun kourissa.

Mutta on siis asioita, joihin en voi vaikuttaa. Mutta on myös asioita, joihin voin vaikuttaa. Ja tälläisinä aikoina, kun oma elämä on syystä tai toisesta alavireistä, niin väkisinkin tulee halu ottaa esille sellaisia ongelmia ja epäkohtia, joihin meillä ihmisillä on valtaa vaikuttaa. Me voimme tehdä jotain maailman surujen ja ahdistuksen helpottamiseksi. Me voimme itse vaikuttaa omalta osaltamme siihen miten maailma makaa. Vaikka se oma panos olisi pienikin, niin jos se on sentään oikeaan suuntaan, niin sen askeleen ottaminen kannattaa.

On ollut todella ihanaa saada kirjoitella ja keskustella monien uusien ystävien kanssa täällä blogimaailmassa, ette arvaa kuinka tärkeitä olette minulle. Kun puuttuu ne sellaiset tutut ja ystävät ympäriltä, joita mulla Suomessa oli suuri joukko, niin nyt tästä blogikirjoittelusta on tullut kahvikeskustelujen korvike. On mulla täällä toki jokusia ystäviä, mutta ei ehkä ihan siinä määrin, että saisin oman keskustelukiintiön täytetyksi.

Tietysti mä keskustelen myös ihan “oikeiden” ihmisten kanssa sinne Suomeen. Erityis kiitokset kuuluvat mun rakkaalle ystävälleni jo 25 vuoden takaa. Hän on aina seisonut vierelläni ja antanut aina sekä henkisen tukensa että myös konkreettista apua silloin kun olen niitä tarvinnut.  On ihanaa tietää, että on ihmisiä, jotka tukevat ja kannustavat ja ovat aina siinä vierellä. Ja tässä yhteydessä pitää myös mainita, että omat lapseni kuuluvat myös näiden ystävien joukkoon.

Hups, kuulostin ehkä liiankin dramaattiselta. Ei ole syytä huoleen, jatkan edelleen teidän kiusaamista ideologisella valittamisella ja henkisen kasvun huuhaalla. Ja saantapa vääntää jokusen uuden kollaasin tai vaikkapa askarrella uuden häkkyrän, jos taas inspis iskee. Pysykää kanavalla…jatkuu.