Kyynelkanava ~ *Itkupilli* tilittää

Ihmeiden Oppikurssi on ihmeellinen kirja, en halua lainata tähän kenenkään muun selityksiä, koska tuo paksu kirjajärkäle herättää niin monenlaisia tuntoja ja se voidaan niin helposti väärin ymmärtää, jos asiaan ei paneudu oikein kunnolla.

Mua toi kirja alkoi kiinnostaa, koska näin niin usein lainauksia sen englanninkielisestä versiosta A Course in Miracles. Monet kirjailijat mulle tutut kirjailijat kuten Marianne Williamson, Louise Hayes, Wayne W, Dyer, Neale Donald Walsch ja monet muut kertoivat lukeneensa ton kirjan ja se oli muuttanut ratkaisevasti heidän maailman kuvaansa. Kirjoissa oli myös lainauksia Oppikurssista.

Asia unohtu välillä, mutta kerran muistin kysäistä yhdeltä ystävättäreltäni, jolla oli henkisenkasvun kirjakauppa, että onkohan A Course in Miracles suomennettu, hän vastasi, että juuri oli tullut ulos painosta ekat Ihmeiden Oppikurssin suomenkieliset opukset. Mä tein siihen aikaan kaikenlaisia käsityötuotteita ja vaihdoin Ihmeiden Oppikurssin taikasauvoihin, jotka olivat sitten myynnissä ystävättäreni kirjakaupassa.

Mä kahlasin erittäin vastenhakosesti ja pettyneesti läpi tuon mielettömän tiiliskiven, en voinut jättää sitä keskenkään, jostain syystä, mutta teksti oli todella raskasta ja en oikeastaan ymmärtänyt siitä mitään, ainut kohta joka jäi mieleeni oli, että veljeni, et voi jatkaa näin…

Yritin löytää kirjasta jotain helppoja niksejä parantaa elämääni, en halunnut mitään suuria muutoksia, en ainakaan ihmissuhteisiini, ehkä hiukan enemmän rahaa, hoikemman uuman jms.

Mutta kun elämäni muuttui yhdessä silmän räpäyksessä painajaiseksi, mulle tuli heti mieleen, että mun on kaivetta tuo kirja esille. Mun paras ystävä, kumppani ja rakastettuni hylkäsi mut neljän yhteisen vuoden jälkeen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mä jäin kuin shokissa yksin istumaan meidän yhteiseen sänkyyn tuo raskas kirja käsissäni.

Jotain oli kuitenkin jäänyt hämärästi mieleeni sieltä, siellä puhuttiin ihmissuhteista, edellisellä kerralla kun sitä luin, minua pelotti ajatus, että joutuisinko kyseenalaistamaan suhteeni, mutta nyt, ei ollut enää menetettävää, oli vain löydettävä se taito tehdä ihmeitä.

Luin koko yön, en enää voinut laskea kirjaa käsistäni, jotenkin epämääräisesti aloin ymmärtämään outoa ja raskasta tekstiä. Mua pelotti ihan kamalasti kun luin sitä, mulla oli jotenkin sellainen epämääräinen olo, että mun olis osattava laskea irti mun ajatuksistani, uskomuksistani, olin valmis laskemaan irti kaikista muista, paitsi siitä yhdestä, mulla oli vain yksi toivo mielessä, saada rakkaani palaamaan luokseni takaisin.

Kerroin tuosta kirjasta myös eräälle ystävälleni ja tapasin myös henkilöitä, jotka olivat myöskin alkaneet lukea tuota kummallista kirjaa. Meillä oli todella mielenkiintoisia keskusteluita, yhdessä yritimme saada selvää oudosta tekstistä ja se alkoikin avautua pikku hiljaa. Mä ahmin kirjaa jokaisena jouto hetkenä ja usein luin lähes läpi koko yön.

Mä olen lukenut joitakin kohtia satoja kertoja, kirjan kannesta kanteen muutaman kerran. Kaiken kaikkiaan osaan siteerata sielä ulkomuistista aika pitkiä lauseita tai löydän sopivan kohdan hyvin nopeasti tarvittaessa. Ensiksi luin suomenkielistä, lopulta hankin vielä englanninkielisen versionkin.

Kirja on mitä oudointa tekstiä, kristilliset käsitteet hyppivät aluksi silmille ja tökkivät pahasti, kunnes käsität, että niin on tarkoituskin. Tarkoituksena on juuri alkaakin ymmärtämään, että nuo aluperin symbooleiksi käytetyt vertauksen on todellakin vain symbooleita jostain paljon suuremmasta, mutta kuitenkin jostain, joka meillä kaikilla on sisimmässämme. Jumala, Pyhä Henki, Jeesus Kristus saakin aivan uuden merkityksen. Kirja ei ole missään tapauksessa uskonnollinen, oikeastaan täysin vastakohta. Se ei ole hengellinen uskonnollisessa mielessä, pikemminkin henkinen tai oikeastaa kuten kirja itse manitsee, erittäin käytännön läheinen.

Mulle toi kirja avasi aivan uuden oven täysin erilaiseen ajattelutapaan. Siinä samalla löysin myös paljon muutakin luettavaa, jotka itse asiassa oli aivan samaa asiaa, vain erilaisessa muodossa. Tuolla sivupalkissa on niitä kirjoja ja kirjailijoita, joita myöskin lueskelin. Mikään niistä ei ollut ristiriidassa uusien oivallusteni kanssa, vaan täysin samaa asiaa.

Multa on usein kysytty, että suosittelenko Ihmeiden Oppikurssia, en tiedä. En todellakaan osaa sanoa. Mä luulen, että jokainen löytää sen, jos niin on tarkoitus, jos tämä selostus sai mielenkiintosi heräämään, voi olla, että se kannattaa lukea, jos tämä tökki, niin ehkä ei ole viisasta lukea sitä. Ainakaan vielä.

Tarvitseeko se sitten lukea? En usko, se kaikki mitä siellä on, on mahdollista oppia muutenkin, mutta jossain tapauksissa se voi säästää aikaan, joillekin se voi olla se oikea tapa päästä eroon omista piintyineistä käsityksistä ja uskomuksista. Minulle se toimi.

Aluksi luin kirjaa todella peloissani, mutta nyt myöhemmin se on ihanaa luettavaa, vieläkin jaksan lueskella sitä silloin tällöin, tosin täällä Kaliforniassa mulla ei ole kuin pieni täydennys osa mukana. Mutta jos joku päivä saan kirjan käsiini luen sitä kyllä ihan innolla. Ja hymyillen. Nyt se tuntuu tosi leppoisalta tekstiltä.

Mun on vaikea vastata lyhyesti miten Oppikurssi on muuttanut mua, ehkä tärkein mitä olen ymmätänyt on se, että mä olen ja me kaikki ollaan paljon enemmän kuin vain tämä fyysinen keho, ja myöskin että tämä fyysinen maailma ei ole se, jonka armoilla meidän täytyy täällä kulkea jalat verellä, vaan meidän sisimmässä on viisaus ja voima, joiden avulla meidän jokaisen on mahdollista muuttaa elämäämme. Tai itse asiassa, voimme huomata, että kaikki onkin hyvin juuri tässä ja nyt.

Ihmeiden Oppikurssi, suomekielinen kotisivu asiasta kiinnostuneille.

Ja jos asia kiinnostaa, vastaan mielelläni kysymyksiin tossa komenttilaatikossa tai sitten mulle voi lähettää sähköpostia osoitteella kirsi007@gmail.com